Mikä oli hyvää Neuvostoliiton koulutusjärjestelmässä

Lasten opettamisella Neuvostoliiton koulussa ei ollut tarkoitus opettaa heitä vain lukemaan, lukemaan, kirjoittamaan, antamaan eri tieteiden perusteita, vaan myös muodostamaan heidät yksilöiksi, kouluttamaan arvoisia yhteiskunnan jäseniä. Luonnon, ajattelun ja yhteiskunnan lakien tuntemuksen taustalla kehittyivät työvoiman tai sosiaaliset taidot, vahvat kommunistiset näkemykset ja vakaumukset. Mutta kaikki tämä on totta vain suhteessa koko Neuvostoliiton koulutuksen aikakauteen. Sen muodostumisen ja kehityksen eri vaiheissa tilanne oli hiukan erilainen.

Neuvostoliiton koulutuksen muodostuminen

Et voi puhua mistään Neuvostoliiton koulutusjärjestelmän ansioista ymmärtämättä miten, milloin ja mistä se tuli. Lähitulevaisuuden koulutuksen perusperiaatteet muotoiltiin vuonna 1903. Venäjän sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen II kongressissa todettiin, että koulutuksen tulisi olla universaalia ja ilmaista kaikille alle 16-vuotiaille lapsille sukupuolesta riippumatta. Lisäksi luokka- ja kansalliset koulut olisi purettava, ja koulu olisi erotettava kirkosta. 9. marraskuuta 1917 on päivä, jolloin perustettiin valtion koulutuskomissio, jonka piti kehittää ja valvoa koko Neuvostoliiton suuren koulutus- ja kulttuurijärjestelmää. Asetuksessa "RSFSR: n yhtenäisestä työkoulusta", päivätty lokakuussa 1918, säädettiin kaikista 8–50-vuotiaista maan kansalaisista, jotka eivät vielä pystyneet lukemaan ja kirjoittamaan. Ainoa asia, joka voitiin valita, oli mitä kieltä oppia lukemaan ja kirjoittamaan (venäjä tai äidinkieli).

Tuolloin suurin osa työssäkäyvästä väestöstä oli lukutaidoton. Neuvostoliiton maan katsottiin olevan kaukana Euroopasta, jossa yleinen koulutus kaikille otettiin käyttöön lähes sata vuotta aiemmin. Lenin uskoi, että kyky lukea ja kirjoittaa voisi antaa sysäyksen jokaiselle ihmiselle "parantaa talouttaan ja tilaa".

Vuoteen 1920 mennessä yli 3 miljoonaa ihmistä oli lukutaitoinen. Saman vuoden väestölaskenta osoitti, että yli 40 prosenttia yli 8-vuotiaista väestöstä osaa lukea ja kirjoittaa.

Vuoden 1920 väestönlaskenta oli epätäydellinen. Sitä ei toteutettu Valkovenäjällä, Krimissä, Transkaukasiassa, Pohjois-Kaukasiassa, Podolskin ja Volynin maakunnissa sekä useilla Ukrainan alueilla.

Perusmuutokset odottivat koulutusjärjestelmää vuosina 1918-1920. Koulu erotettiin kirkosta ja kirkko valtiosta. Minkä tahansa uskonnon opettaminen oli kielletty, pojat ja tytöt opiskelivat nyt yhdessä, ja nyt ei ollut mitään maksettavaa tunneista. Samalla he alkoivat luoda esiopetuksen järjestelmää, tarkistivat korkeakouluihin pääsyä koskevia sääntöjä.

Vuonna 1927 yli 9-vuotiaiden keskimääräinen koulutusaika oli hiukan yli vuosi, vuonna 1977 - lähes kahdeksan täyttä vuotta.

1930-luvulle mennessä lukutaidottomuus ilmiönä voitettiin. Koulutusjärjestelmä organisoitiin seuraavasti. Melkein heti lapsen syntymän jälkeen hänet voitiin lähettää lastentarhaan, sitten lastentarhaan. Lisäksi oli päiväkotitarhoja ja ympäri vuorokauden. 4-vuotisen ala-asteen jälkeen lapsesta tuli lukion opiskelija. Valmistuttuaan hän voisi hankkia ammatin koulussa tai korkeakoulussa tai jatkaa opintojaan lukiossa.

Halu kouluttaa neuvoa-antavan yhteiskunnan luotettavia jäseniä ja päteviä asiantuntijoita (etenkin tekninen ja tekninen profiili) teki Neuvostoliiton koulutusjärjestelmästä maailman parhaan. Koulutusjärjestelmässä tehtiin täydellinen uudistus 1990-luvun liberaalien uudistusten aikana.